Miten päädyin siihen, että haluan rakentaa elämäni täysin itsenäisesti loppuelämän? Miten uskalsin myöntyä mahdolliselle yksinäisyydelle? Miksi lopetin elämänrakkauden etsimisen? Ja mitä olen löytänyt?
Monen muuton jälkeen olin muuttanut Haukilahteen takaisin vuonna 2019, (vas.). Ystäväni kanssa syömässä Via Tribunalissa 2022 keväällä, (oik.).
Heräämiseni tapahtui oikeastaan sillä hetkellä, kun katselin ympärilleni pienessä vuokrayksiössä jälleen yhden eron jälkeen. Helsingin Kalliossa sijaitsevaan edulliseen yksiöön mahtui vain Ikeasta ostamani halpa sänky. Muuttotavarat olivat muutamassa jätesäkissä. Takana oli monta kovaa yritystä rakastaa ja saada vastarakkautta. Jossain ajatuksieni syövereissä oivalsin, että olin pyrkinyt rakentamaan parisuhdetta oman elämäni sijaan ja tästä harhasta oli päästettävä. Olin 35-vuotias. Ei koskaan enää, päätin silloin. Silti opittavaa oli paljon.
Sinkkuja on pidetty ressukoina, yksinäisiksi jäävinä epäonnistujina. Tämä vahva uskomus elää voimakkaana vanhemmissa sukupolvissa ja X-sukupolvessa, mutta onneksi jo vähemmän Y-sukupolvessa eli milleniaaleissa. Surin omaa “kohtaloani” ensimmäiset itsenäiset vuodet ja koin arvottomuutta. Päätös mennä jatkuvasti kohti itsenäistä elämää on kuitenkin ollut elämäni paras asia.
Monille naisille sinkkuus on ollut pelottavaa, eikä elämää olla missään vaiheessa rakennettu itsenäiseksi, vaan ajatuksissa on ollut automaattisesti mennä naimisiin poikaystävän löytymisen jälkeen. Toki se on ollut ymmärrettävää, koska esimerkiksi naisvaltaisten alojen palkkaus on pieni. Usein on tehty pätkätöitä tuntityöläisenä tai freelancerina. Elämänlaatua ja vastuun jakamista on pitänyt miettiä myös mahdollisten lasten kannalta. Jos poikaystävä oli kiva, niin miksipä ei. Lisäksi naiset ovat oppineet tavoittelemaan rakkautta ja etsimään kiivaasti rakkauden kohdetta. Tytöille suunnatut lastenelokuvat ja sadut, kuten Lumikki vuodelta 1857 ja Prinsessa Ruusunen vuodelta 1890, Barbeista puhumattakaan, ovat muovanneet meistä yhteiskuntaan kauneudestaan huolehtivia hoivaajia, sihteereitä ja kodin hengettäriä. Huomioitavaa on, että saduissa ilkeä noita oli vanhempi yksinäinen nainen, joten kuka nyt sellaiseksi koskaan halusi?
Jotenkin en kokenut sopivani tuohon vaimomuottiin siivoilevana kodin hengettärenä. Olen ollut vauhdikas ja omapäinen nainen, silti kiltti ja reipas, jolle vapaus on ollut aina suuri arvo. Siksi halusin luoda pesäeron itseni ja kiihkeästi suhdetta etsivien naisten välillä. En halunnut olla sellainen. (Suosittelen kuuntelemaan toimittaja Riikka Suomisen Suuri rakkaushuijaus -podcastin.)
Silti koin surua. Koska on hyvä muistaa, että nämä meihin juurrutetut unelmaprinssimielikuvat, elävät vahvoina ja voi tuntua jopa kivuliaalta päästä niistä irti. Mutta juuri siksi, vanhan patriarkaalisen maailman vääristymästä irtipäästäminen on tarpeellista oman elämän rakentamisen kannalta. Sinkkuus tulee nimittäin eteen monelle keski-iässä, kun ero pitkästä avioliitosta tulee vastaan. Monelle täysin yllätyksenä. Enkä puhuisi sinkkuudesta, koska sillä on jotenkin ikävä kaiku. Puhuisin itsenäisestä elämästä, mutta itsenäinen elämä vaatiikin monelta opettelua.
Itsenäinen elämä ei kuitenkaan tarkoita elämää ilman rakkautta tai suhteita. Päinvastoin. Kun olen itsenäinen, olen myös hyvin kiinnostava, koska en kanna takertumisen energiaa. Se pelottaa monet pois. Jos oikein tarkasti miettii, kiinnostavalla ihmisellä on harrastuksia, omaa elämää, hän kehittää itseään, hän on aktiivinen ja nauttii elämästään kaikin tavoin. Hän ei pelkää olla yksin, eikä hän pelkää pitää omista rajoistaan kiinni.
Olen tavannut paljon samankaltaisiani miehiä, joiden kanssa minulla on ollut ihania suhteita. Sen kummemmin sitoutumatta, jakaen yhteistä aikaa. Olematta mustasukkainen, omistamatta toista, koska vapaus on meidän jokaisen oikeus.
Yhdestä suhteesta on muodostunut hyvin erityinen, ja hän onkin minulle erityisystävä. Sen enempää emme suhteestamme kaipaa. Olemme erityisiä toisillemme ja se riittää. Silti vapaita elämään omanlaistaan elämää.
Ikävän näköinen vanhempi noita, joka nauttii elämästään. Noitanainen Hvarissa Kroatiassa 2023 (vas.) ja Thassoksella Kreikassa 2022 (oik.). Molemmat heinäkuun puolessa välissä.
Olen asunut Espanjassa parikymppisenä 5 vuotta ja elänyt ensimmäiset itsenäiset vuoteni siellä, vaikka minulla olikin poikaystävä. Imin kulttuurista kielen sekä vahvan espanjalaisnaisen itsevarmuuden. Matkustan Espanjaan muutaman kerran vuodessa. Frigilianasta 2024 heinäkuussa (oik). Rakastan merta ja haluan asua sen läheisyydessä. Muutin uuteen vuokrakotiin Lauttasaareen kesällä 2024 harmillisen takaiskun jälkeen, kun olin ostanut ASO-asunnon ensi tupakoivien talosta lokakuussa 2022. Kuin ihmeen kautta löysin tuttavani kautta savuttoman kiinteistön ja nautin suunnattomasti uudesta asuinympäristöstä, kuten uimapaikoista (vas.).
Mitä hyviä asioita olen saanut elämääni, jotka tekevät onnelliseksi?
Vapauden päättää omista asioistani itsenäisesti, täysin ilman toisen arvostelua. Olen oppinut tekemään isoja päätöksiä yksin, käyttämään pelkästään omia harkintakykyjäni.
Mahdollisuuden matkustaa juuri sellaisiin kohteisiin, jotka kiinnostavat minua, eikä tarvitse alistua lähtemään jonnekin minne ei oikein haluaisi. Kohteissa on ollut juuri niitä samanhenkisiä ihmisiä, joista on jäänyt myös ystäviä, kuten joogaretriitit. Olen oppinut avoimuutta ja nähnyt paljon. Naisena yksin matkustaessa lomakohteessa tärkeintä on turvallisuus. Valppaus havaita muut ympärillä kulkevat on myös hyväksi.
Sisustaa oman kodin kokonaan yksin. Oman näköiseni, omalla energialla. Ei tarvitse vängätä kalusteista, maalin väristä tai tauluista. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta omassa kodissa. Soitan sellaista musiikkia, jota minä haluan kuunnella. Ilman, että joku nipottaa väärästä kappalevalinnasta.
Ystäviä, joiden kanssa jaan samankaltaisen maailmankatsomuksen. Nyt vanhempana ystäviä on tullut elämääni enemmän, koska monen lapset ovat kasvaneet isoiksi. Olen oppinut arvostamaan ystäviä paljon enemmän kuin aiemmin ja heistä on tullut suuri voimavara. Tapaan ystäviäni juuri silloin, kun minulle sopii.
Hyvinvoinnin elämäntavan. Olen voinut pitää huolta itsestäni vapaasti ilman, että kukaan odottaa kotona yhteiselle aterialle. Olen saanut luoda oman elämäntavan, joka palvelee minua kaikessa, eikä siitä tarvitse juurikaan joustaa. Voin meditoida ja joogata kotona silloin, kun huvittaa, eikä se häiritse kenenkään muun elämää.
Rakentaa suhdekuvioistani juuri sellaisen kuin minä haluan. Jos haluan deittailla vaan yhtä ihmistä, deittailen yhtä. Jos taas haluan tavata useampaa, tapailen useampaa. Olen vapaa sielu, eikä minua saa maaniteltua sitovaan suhteeseen. Etenkään, jos henkilö ei ole viitsinyt tehdä henkistä kehitystyötä itsensä kanssa.
Olen oppinut arvostamaan talouttani, koska se on itsenäisen eläjän turva. Jokaisen kuun lopussa on maksettava laskut, joten tuleen ei voi jäädä makaamaan ja tuudittautua, että puoliso auttaisi tiukan paikan tullen. Tämä tieto pitää minut käynnissä ja siksi kehitän itseäni, jotta pysyn kiinni työelämässä ja luon tuloja, jotka tukevat elämääni myös myöhemmässä elämänvaiheessa ja voin auttaa myös äitiäni.
Älä siis säikähdä, jos huomaat yhtäkkiä olevasi sinkku, vaan uskalla kasvaa itsenäiseksi.
Haluatko oppia vahvaksi naiseksi nopeammin ja saada ohjausta, mitä tulisi tehdä? Tutustu verkkovalmennukseen täältä.